Loma-Lush: Koko saaristo yhdellä pesuaineella!

Hei taas kaikki lusheilijat! Terveisiä Suomen saaristosta kylmän meriveden ääreltä, karun kauniista luonnosta. Kävin lataamassa akkujani ja ihailemassa pieniä saaria, lintujen kesäelämää ja tuulisilla kallioilla selviytyvien kasvien ja puiden kauneutta.
Talvi ja sisäelämä saa usein aikaan mukavuudenhalua ja tottumista lämpimään veteen, puhumattakaan laajan kosmetiikkakokoelman saatavuudesta, joka on kovin, kovin ihanaa ja kätevää. No, niin minunkin tapauksessani! Kotona komeileva Lush-palasten ja -purnukoiden armeija hymyilee tuoksuvaa hymyään, mutta loistaa poissaolollaan eräolosuhteissa, kun matkatavaroiden määrä minimoidaan jo pakatessa.
Ja sitten saarella puhtaat alkkarit loppuivat, tukka oli likainen, tiskiläjä retki-illallisen jälkeen oli jättimäinen ja olin aivan hiessä kallioilla hillumisen jälkeen. Lisäksi laivakissa voi pahoin veneessä, ja sen peitto oli aivan sotkussa. Apunani oli yhden luomusaippuan lisäksi yksi ainoa, melkein loppuun kulunut, puolikuun muotoinen pala Jumping Juniper -shampoota, ja ympärillä velloi kylmävetinen Suomenlahti. Tuuli kävi avomereltä päin ja viilensi veden tehokkaasti.

JJ:n teho oli kyllä yllättävän hyvä. Se poisti jopa paistinpannun rasvan, mihin luomusaippuan tehot eivät täysin riittäneet. Pesin merivedellä kaiken: vaatteet, hiukset, kissan peiton, astiat, ihon. Vaahtohan ei sinänsä kerro tuotteen pesutehosta, mutta vaahdosta pitäville voin kertoa, että shampoo kyllä vaahtosi iloisesti kylmässä merivedessäkin. Puhdistustehoon vaikuttavat varmasti tuotteessa olevat sitruuna, rosmariini ja kataja. Kataja on rasvan kanssa taistelevien vanha ystävä, samoin sitruuna, ja rosmariinia käytetään usein paitsi hienon tuoksunsa takia, myös tuotteiden säilyvyyttä parantamaan.

Yläkuvassa näette merenrantakivillä loikoilevan, pienen jämäpalan, joka kolmen päivän retken aikana kutistui tuskin yhtään. Lushin sivuilla luvataan näin: “Anna palan kuivua käytön jälkeen, näin se kestää käytössäsi ikuisuuden!” Tämä lupaus tuntuu kyllä pitävän paikkansa. Jos siis unohdit pakata saippuan, pyykkiaineen ja tiskiaineen, mutta muistit shampoopalan, puhtausasiasi ovat hyvällä tolalla!

Matsi: Stepping Stone vastaan hohkakivi

Stepping Stonen luvataan tekevän jaloille paljon. Sen mintunvihreä, hassusti jalan muotoinen olomuoto muistuttaa vähän hohkakiveä, jonka juuri hiljattain annoin eräälle halkeavajalkaiselle herralle. Herra Halkeavajalkainen oli saanut sandaalien käytön myötä varpaissaan oleviin kovettumiin syviä railoja, jotka aika ajoin repesivät kipeiksi haavoiksi. Kehotin Herra H:ta liottamaan jalat lämpimässä vedessä, rapsuttamaan kovettumat hohkakivellä pois ja sen jälkeen rasvaamaan jalkojen ihon paksulla voiteella – Lushin Lemony Flutterin puuttuessa annoin hänelle jotain saksalaista calendula-tinttavoidetta, jota minulla sattui Tallinnan reissulta olemaan jäljellä. Jälkeenpäin mietin, että uusi Ultrabalm saattaisi olla Herra H:lle juuri omiaan. Täytyypä ottaa ohjelmaan sen testaaminen jossain vaiheessa! Ehkä joskus uskaltaudun ottamaan hänen jaloistaan kuvan ja laittamaan postaukseeni. Mutta jos H:n halkeilevat jalat ovat kuivuusasteikolla 1-10 luokkaa 8 (tiedän erään, jolla on vieläkin kuivemmat jalat!), minun jalkani ovat nelosta, ehkä jopa kolmosta.

Asiaan: testasin Stepping Stonen omissa jaloissani, jotka siis ovat kuivat, mutteivät mitään Herra H:n jalkoihin verrattuna. Tavanomainen jalanhoitorutiinini käsittää hohkakivellä rapsuttamisen ja rasvaamisen, usein ilman liotusta. Olen pyrkinyt pitämään tuon rutiinin yksinkertaisena, jotta tulisin toteuttaneeksi sen useammin. Hohkakivellä saa helposti kunnon tulosta aikaan, ja hyvä jalkavoide ajaa saman kuin kolme huonoa.
Haastaako SS siis vanhan kunnon hohkakiveni?

Stepping Stone sopii mielestäni kantapäille, jotka kaipaavat hiukan pehmennystä, mutta eivät ole mitenkään epätoivoisen kuivat tai luo runsaasti nahkaa. SS on kevyen sarjan hoitopala, joka raskaan sarjan koppurajaloille tuottaa kenties pettymyksen. Parhaiten se toimii kesäsulottarien jaloille jalkavoiteen asemesta, ja sanomattakin on selvää, että tuoksu tekee siitä kokeilemisen arvoisen. Tuoksu näet on sitruunaa, sitruunaa ja sitruunaa. Kuorintateho on samaa luokkaa kuin Running to the Embassy -jalkojenhoitopalassa.

Jalkakylvystä jelly-show'hun

Tänään liotin jalkojani Geo Phyzz -kylpypallolla terästetyssä vedessä. Käytin kylpyyn solidaarisesti vain puolet pallosta ja säästin Herra Halkeilevajalkaiselle toisen puolen (kuulette hänestä lisää sitten, kun kerron kokemukseni Stepping Stonesta. H.H. omistaa toiseksi eniten halkeilevat jalat, jotka olen koskaan nähnyt).

Luvattu sypressintuoksu ei tuntunut nenässäni, kun haistelin kylpypalloa nenä sodium bicarbonate -jauhossa. Ei myöskään santelipuu. Merisuolarakeita löytyi, kuten myös vihreitä hippusia, joiden oletin olevan merilevää, kunnes tajusin, että "seaweed" on pallossa muodossa "absolute", joka on tiiviimpää kuin tiivistetty eteerinen öljy. Olenko oikeassa?
Jalkakylpy jäi kesken, kun seuraani liittynyt pikkukaveri äkkäsi Jungle-astian vieressä olevan jellyn. Ai, näitä jellyjä, kun en mitenkään ole päässyt ymmärtämään niiden tarkoitusta ja olemassaolon syytä! Kaapattu kassi aikoinaan toi talouteeni Strawberry Santa -jellyn, ja parhaiten näin sen toimivan lapsen käsissä. Jellypalat muuttuivat suihkun lattialla tunkeilijoiksi, jotka piti saada pysymään kaakelilattian puolella: ei apua ne ei saa päästä tänne, nyt tuolta taas tulee yksi!
Strawberry Santan imelä tuoksu peitti Geo Phyzzin.

Omakotitalon pihalla tuoksuu tältä kesäisin

"Palasaippua hakkaa suihkugeelin sata-nolla kätevyydessä ja ekologisuudessa." Näin olen julistanut jo tovin aikaa, mutta silti käsiini osui Grass-suihkugeeli, tuo uusin ja ehkä erikoisimpiin lukeutuva suihkugeeli Lushin valikoimissa. Vai mitä olette mieltä: onko mansikantuoksu, karkkipurkan tuoksu tai jasmiini, edes juhlittu Olive Branch, yhtä erikoista kuin nurmikon tuoksu? Tässä suihkugeelissä tosiaan on ruohoa, tarkemmin katsottuna vehnänorasta. Tiedättehän vehnänoraan, jota elävän ravinnon harrastajat survovat sauvasekoittimella smoothieksi ja jota kissatkin pureskelevat?

Neroli, bergamotti ja santeli hyvin harkitsevassa määrin tekevät ruohoisaan tuoksuun makean vivahteen, joten tuoksu on kuin lämmin, leikattu ruoho maustettuna lusikallisella sokeria. Tai ehkä mieluummin steviaa.
Pesutulos on kuten millä tahansa suihkugeelillä. Plussat Grass saa siitä, että sen mehevän vihreä väri on saavutettu käyttämällä luonnonmukaisia konsteja. Vihreys näyttää erityisen kauniilta, kun nostan pullon ikkunasta tulevaa iltavaloa vasten. Hyvää yötä ja puhdasta seuraavaa aamua!

Rikkiä suoraan iholle

Jaahas, Brimstone! Suihkukuorinnat ovat parhaimmillaan käteviä ja nopeita käyttää, eikä Brimstone tee poikkeusta. Pala on huokoinen, tuoksuu raikkaalle ja näyttää siltä, ettei siihen ole lisätty väriaineita. Pikainen kurkistus inciin näyttää, että palassa on suolaa, öljyjä, tuoksu-uutteita ja savea. Ja rikkiä! Hui, kuulostaa hurjalta, eikä rikki kai tuoksukaan kovin hyvälle? Onneksi pelkoni hajusta on täysin turha. Tämän tuoksu on kuin mikä tahansa raikas kuorinta.

Iholle hieroessa tuote tuntuu sopivan rapsuttavalta. Juuri osuva karkeus minun iholleni, sanoisin karkeuden olevan Buffyn luokkaa. Myös hiukan vaahtoa syntyy.
Ainoa miinus on palan nopea kuluvuus. Käytön jälkeen palan pinnalle jäävä vesi poreilee yhä, ja pala sulaa silmissä, apua! Harmi kuitenkin unohtuu, kun ihon kuivaa pyyhkeellä ja tuntu on silkinsileä ja pehmeä, kosteutettu, jopa voideltu.

Vinkki! Vältä koskemasta rikkoutunutta ihoa Brimstonella. Juuri puristetut mustapään kohdat ja pienet naarmut kirvelivät kipakasti tästä aineesta. Taisi olla suola asialla, sekä se pelkäämäni rikki.

Seerumihöyryissä

Vielä kaksi vuotta sitten oletin, että seerumeita käyttävät vain ne, joilla on syviä juonteita ja ikääntynyt iho. Ainakaan en arvellut kolmikymppisen ihoni tarvitsevan seerumia, jonka käsitin olevan jokin ihmetuote, pelastava linimentti, jota hierotaan ihopoimuihin kasvohoitolassa samalla, kun pyörre käy lompakossa.
Vaan kuinkas kävikään? Törmäsin Lushin seerumeihin netissä aivan odottamatta. Rakastan kiinteitä tuotteita niiden kompaktiuden vuoksi – kiinteä shampoo, joka painaa n. 25% nestemäisestä versiosta, kiinteä vartalovoide, kiinteä kasvojenhoitoaine, kiinteä deodorantti. Kun tarjolle ilmestyi kiinteä seerumi, huomasin yhtäkkiä pohtivani ankarasti, tarvitseeko kolmikymppinen ihoni sitä sittenkin ihan välttämättä. Kyllähän se tarvitsee!

Seerumit ovat jälleen, Lushin tuttuun tapaan, äärimmäisen käteviä kuljettaa, eikä hintakaan ole huima. Saving Facen tuoksu hurmasi minut: sitruksinen, öljyinen tuoksu, raikas ja puhdas, joukossa vivahde timjamia. Saunan suurena ystävänä pistin kiukaan lämpenemään – sähkökiukaan, sillä harmi vain minulla ei ole puukiuasta – ja sivelin puhdistetulle kasvojen ja kaulan iholle Saving Facea. Tästä iho tykkää! Bye-bye, näpyt!
Minut yllätti hurja höyry. Lämpö sai seerumin kosteuden ja ties-minkä-ainesosan haihtumaan, ja tuntui jännältä istua siinä naama höyryten. Ensin säikähdin ja ajattelin äkkiä poistua takaisin viileään, mutta sitten päätin katsoa leffan loppuun. Eikä siinä mitään ikävää tapahtunut, päin vastoin: sauna- ja suihkusession jälkeen kasvojen iho oli mahtavan pehmeä ja silkkinen. Hyvä limetti, hyvä timjami! Hyvä merantipuun voi! Aion vielä ottaa selvää, mitä on merantipuun voi.

Alla olevassa kuvassa vasemmalla on puoleen väliin kulutettu Saving Face -seerumi, oikealla Aromarant-deodoranttipala. Aromarantista kerron tuonnempana lisää.



Saving Face

Aromarant

Polku Lushistaniin on viitoitettu!

Hei kaikki, hyvää iltaa ja huomenta!

Tervetuloa seuraamaan upouuden blogini toimintaa. Täällä esittelen Lush-kokeilujani ja kerron kokemuksistani sekä jaan vinkkejäni. Jotkut saattavat tuntea minut Ellien Lush-kokemuksia -ketjusta, ja toivotan sekä kaikki heidät että muutkin lushmuilijat lämpimästi tervetulleeksi Lushistaniin, Lush-tuoksujen ja incien ihmemaahan!

Toivoo Neiti Lushistan, lushmuilija vuodesta 2007