Voidemaailman kiertopalkinnot

Inkiväärikookoskeitto, jossa on kanaa tai soijapaloja, bambua, kaffirlimeä ja porkkanaa. Tämä ruokalaji mielessäni, inkiväärin suurena ystävänä, innostuin retrotuotevalikoimista löytämästäni Ginger Lotionista. Tilasin tuotteen oitis, ja ei kun odottamaan pakettia postista.

Kun paketti saapui, satuin olemaan kotona, ja niinpä sain sen heti käsiini. Avasin innokkaana, ja odotin, mitä Ginger Lotionin valkoinen purkki kätkisi sisälleen. Inkiväärin tuoksua, terävää ja aromaattista? Tuoksu olikin kukkainen! Olin innoissani jättänyt täysin huomioimatta sisällysluettelon aineet Ylang Ylang Flower Infusion, Mimosa Absolute, Rose Oil ja Jasmine Absolute. Kuinka hölmöä...

Purkki päätyi kahdeksi kuukaudeksi vaatekaappiini, jonka alahyllyllä sijaitsee kosmetiikkavarastoni (repeillyt paperikassi, jossa on avaamattomia voidepurkkeja ja saippuoita). Unohdin sen melkein täysin, kunnes uutta saippuaa kaivellessani tartuin purkkiin ja päätin etsiä sille uuden kodin. Tarjosin sitä eräälle sangen mukavalle Lush-fanille, mutta tuoksu ei saanut häntäkään vakuuttumaan, ja Ginger palasi minulle. Toisellekaan tuoksu ei istunut. Lopulta lähetin sen eräälle lusheilijalle, jolta olin aiemmin saanut Karma-voiteen aivan samasta syystä: tuoksu ei ollut miellyttänyt häntä. Odotin palautetta jännittyneenä. 


En ehtinyt ottaa Gingeristä kuvaa, joten tässä postauksessa näette kuvan Karman tuunauksesta. Tämä luokseni päätynyt Karma Kream vakuutti minut laadullaan, mutta ei tuoksullaan. Makuasiat, tuoksuasiat, näistähän ei voi väitellä, joten päätin yrittää pelastaa voiteen joutumasta haaskuuseen. Pidän sitrustuoksuista, joten otin kämmenelleni lusikallisen Karmaa ja tiputtelin joukkoon limettiöljyä. Sekoitus tuoksui paljon vähemmän Karmalle ja paljon enemmän jollekin tasaisemmalle ja vähemmän läpitunkevalle, ja oli kovasti mieleeni. Limettiöljyä kylläkin tarvittiin melko paljon pehmentämään patsulin voimakasta tuoksua.

Seuraava ihovoiteeni on kyllä Dream Cream, vaikka edelleen suosin eniten voiteita, jotka voin levittää suihkussa. Ne ovat niin uskomattoman käteviä, että kun ensimmäisen kerran käsittelin kroppani Buffyllä, uskalsin sekunnissa olettaa, että tuotteesta tulee suosikkini. Tästä kerronkin varmaan lisää toiste.

Loma-Lush: Hyttyset, vapiskaa!

Voi hyvä ihme, uskomatonta! Vaan pakkohan se on uskoa. Olin kuullut huhuja joidenkin Lush-tuotteiden hyttyskarkotinominaisuuksista. Ettäkö ihana ihovoide hätistäisi hyttyset pois? Marjastusajan ollessa käsillä nyt on syytä höristää korviaan.

Each Peach (And Two's a Pear) on sitruksinen, pehmeän voimainen, soikea hierontapala, joka sulaa kehon lämmöstä ja öljyää ihoa samalla, kun se toimii erinomaisena hierontaöljynä. Se imeytyy ihoon melko hitaasti.

Dream Cream on voiteiden klassikko, jota voi mielestäni käyttää mihin tahansa kehon osaan ja minkä ikäiselle ja -kuntoiselle iholle tahansa. Se sopii tietämäni mukaan atoopikoille, ihottumasta kärsiville, terveille, normaaleille, kuivaihoisille, lapsille, ikääntyneille, aikuisille, mummoikäisille ja miehille. Se tuoksuu lempeästi, ja tuoksu häviää pian eikä jää iholle. Ainakaan ihmisen nenällä haistettavaksi!

"Hyttyset etsivät uhrinsa hengityksen hiilidioksidin, ihon lämmön ja tuoksun perusteella", kertoo Wikipedia. Mieheni oli lähdössä ulos kaivamaan matoja. Kaarsin makuuhuoneen kaapissa olevan Lush-kätköni kautta eteiseen, ja niin hänestä tuli ensimmäinen hyttystestaajani. Hän oli pukeutunut t-paitaan ja polvimittaisiin shortseihin. Vasen puoli kehoa jätettiin käsittelemättä. Myöskin klassinen Off-suihke jätettiin kotiin ("ei niistä mitään apua ole", hän sanoi). Oikea jalka voideltiin Each Peach -palalla, ja oikea käsivarsi Dream Creamilla. Matomies lähti matkaan, ja polta tuntia myöhemmin sain testin tulokset. "Vasen puoli: noin 27 pistoa. Oikea puoli: kaksi kädessä, kaksi jalassa." Voi hyvät hyssykät, eteeriset pimpulapampulat ja kaikkien massage barien massage bar! Äitini Lush-kokoelman kautta, tällaista en olisi odottanut. Metsässähän on meneillään oikea hyttys-show näihin aikoihin!

Hyttyssesongin voiteluaineet on siis nyt nimetty. Todennäköisesti tehoaineena EP:ssa toimivat sitrukset, mutta mikä se Dream Creamissa on, se jää arvoitukseksi. Ehkä joku hyönteisistä tietävä vielä kertoo minulle, miten ihmeessä kosteusvoide voi karkottaa hyttysiä.

Loma-Lush: Aurinkoa iholle

Aurinkoa piisaa, ja verrattuna Espanjan paisteeseen tämä Suomen paiste tuntuu polttavan ihon helpommin. Totta tai ei, suojautuminen kannattaa, ja koska helteellä on ihaninta kulkea ohuissa vaatteissa tai bikineissä, on aurinkovoide paikallaan. Tällä kertaa testissä oli Ultralight, kosteusvoide suojakertoimella 14. Sen pitäisi riittää varjossa oleskeluun ruskettuneelle iholle.

Kun kokeilin Ultralightia kevättalvella, sen koostumus tuntui raskaalta ja liian paksulta kasvoille. Pikku hiljaa aurinko kuitenkin alkoi voimistua, ja valossa oleskelun myötä iho alkoi tuntua myös kuivemmalta. Nyt heinäkuussa Ultralight on löytänyt paikkansa aamuisin laitettavana kasvokosteuttajana. Toisinaan käytän sitä isommallekin ihoalueelle. Meikkaan kesällä hiukan vähemmän, retkillä tai kotipäivinä en välttämättä ollenkaan, ja Ultralight sopii kevyen meikin alusvoiteeksi, kunhan sen antaa ensin imeytyä kunnolla.

Voiteen koostumus on tasainen, pehmeä eikä liiemmin öljyinen, ja tuoksu on niin huomaamaton, että voide käy sen puolesta kenelle tahansa. "Kevyt kuin tuulenhenkäys" on ehkä vähän liioiteltua. Tässä voiteessa on pitkä lista uutteita ja muita aineksia, joukossa myös kookosöljyä. Kookosöljyn aurinkosuojavaikutukset ovat vielä testaamatta, mutta tähän asti Ultralight on suojannut ihoani palamiselta.

Loma-Lush: Hilsepään testipesut

Herra Halkeavajalkainen kärsii halkeilevien jalkojen lisäksi myös päänahan hilseestä, ja minusta oli täydellisen hyvä idea antaa hänelle Soak and Float -shampoopala testiin, jotta näkisin, miten Lushin versio tervashampoosta pelittää. Soak and Floatissa käytetty terva on kuulemma suomalaista, tietenkin, sillä kuka tietää muita maita, missä tervaa tehdään kuten meillä? No, Lush on lisännyt joukkoon kehäkukan terälehtiä ja sen sellaista, ja S&F-pala onkin nätin näköinen pikku pesijä.

Herra H olikin sitten tyytyväinen! Vein hänet retkelle, ja aurinkosuojana käyttämänsä päähuivin alta hän paljasti täysin hilseettömän kesäsiilin. (Sivumennen sanoen: kesäsiili, miesten ja poikien kesäkampausten ikisuosikki, on kokeilemisen arvoinen. Oma kesäsiilini nelisen vuotta sitten oli mahtavan helppohoitoinen ja kuivui pesun jälkeen kymmenessä minuutissa!)

Soak and Floatin tuoksu on tervaa, tervaa ja tervaa, joukosta ei erota sen paremmin ruusua kuin laventeliakaan, vaikka niitäkin shampoossa on. Tervan tuoksu tuo tosiaan mieleen suomalaisen mökkikesän muistot: järvenrannat, merenrannat, puusaunan, rantasaunan, sadevedellä pesun. Oi, Suomen kesä, ei ole sen voittanutta! Ai niin, pitikin mainita: kun aiemmin kerroin Jumping Juniper -shampoopalasta mahtavana tiskiaineena merivedessä, lisään samaan listaan nyt myös Soak and Floatin. Hurja vaahto ja mahtava tiskitulos jo pienellä määrällä. Tervemenoa, Fairy!

Laimeaa mutaa

Glorious Mud, rhassoul-savesta ja muista herkuista tehty ruskea pala, on koko vartalon naamio. Tuotelupaus: syväpuhdistusta, pehmennystä, rauhoitusta.

En huomannut sileämpää tai pehmeämpää tunnetta suihkussa tehdyn käsittelyn jälkeen, toisin kuin vaikkapa Brimstonen kanssa läträttyäni. Mudin ja Brimstonen tuoksut muistuttavat muuten etäisesti toisiaan, molemmissa on samaa raikkautta, terävyyttä ja puhdistuksen tuoksua, mutta vaniljaa en kyllä huomannut. Mudissa on aloe veraa, mutta en huomannut sen vaikutusta, eikä iho tuntunut myöskään puhdistetummalta kuin ennen käsittelyä. Harmitti, sillä pidän yleensä savesta ja mudasta: ajatus maa-aineksen käyttämisestä kauneudenhoidossa on sangen viehättävä.

Mudan levittäminen onnistuu parhaiten lämpimässä tai ihon ollessa lämmin. Palalla hieroessa iholle jäävä kerros on ohut, ja karkea pala tuntuu kuorivalta. Vartalonaamio saunassa on toki luksusta, mutta koska oma kokemukseni ei vakuuttanut minua, tästä ei tule must have -tuote kaappiini. Brimstonea sen sijaan voin suositella ihoa pehmentävään kuorintaan mielelläni, mutta sitä käyttäessä täytyy muistaa, että rikki kirvelee haavoissa. Selkäni sai hiukan liikaa aurinkoa muutama päivä sitten, ja vielä paranemisen ollessa hyvällä mallillakin Brimstone kirveli palaneella iholla, vaikkei palaminen edes ollut vakavaa laatua vaan vain pientä punoitusta.

Glorious Mud toimii kenties paremmin jollain toisella ihotyypillä tai saunan lämmössä, ja kokeilen sitä uudelleen vaikkapa syksyn tullen tai talvisaunassa.

Loma-Lush: R&B

R&B, Rhythm&Blues. Tai Lushin maailmassa Revive&Balance. Revivea (nostatusta, kunnostusta) hiuksissani kaipaavat latvat, joita ovat kuivattaneet käsittelyt, aurinko ja merivesi. Ja balance, tasapaino – no, mikäpä ettei!

Tuoksua kommentoin näin: hivenen ruokamainen, hyvin makea, vahva, myös pehmeä, keltainen, voimainen. Raaka-aineista löytyy kauramaitoa, oliiviöljyä, avokadovoita ja muita rasvoja, sekä tuoksuvampia aineita kuten jasmiinia ja appelsiininkukkauutetta. Appelsiininkukkauute on Lushin tuotteissa yleinen raaka-aine, ja kun olen joskus haistellut appelsiininkukkavettä, huomaan sen tuoksun tutuksi. Kumpikaan näistä, appelsiinikukka ja jasmiini, ei erotu tuoksusta selkeästi, vaan ne ovat sekoittuneet yhteen niin, ettei niitä huomaa erikseen.

Tuote lupaa muun muassa kiiltoa, ja sitä kyllä tulikin, mutta hoitoa hieman liian kanssa. Ensimmäisellä kokeilukerralla annosteluni oli selvästi liian reipas, sillä hiukset näyttivät kuivuttuaan rasvaisilta ja menivät puikkomaiseen muodostelmaan. Ne oli pestävä uudelleen, ja seuraavalla kerralla tein käsittelyn seuraavasti: ensin pesu (käytin Lushin palashampoota), sitten huuhtelu. Puristelin liiat vedet pois, sitten otin noin ruokalusikallisen R&B:tä käsiini ja hieroin käsiä yhteen. Levitin hoitoaineen märkiin hiuksiin välttäen juuria ja keskittyen latvoihin. Annoin vaikuttaa vain lyhyen ajan, puolesta minuutista minuuttiin, ja sen jälkeen huuhtelu. Käsittely oli riittävä puolipitkille ja perushyväkuntoisille hiuksilleni.

Käytän siis R&B:tä nopeana hoitoaineena ja pieninä annoksina, enkä anna sen vaikuttaa pitkään. Näin vältän rasvaisen lopputuloksen. Myös hiusnaamiona tätä voi kokeilla, sillä se muistuttaa paksuudeltaan The Strokesia (retrohiusnaamio), ja rasvaisuus voisi toimia hyödyksi myös poispestävänä hoitona käytettäessä. Tuotehan on suunniteltu ensisijaisesti kiharille, kuvillle hiuksille, ja oma tuuhea mutta liukas, suora hiuslaatuni on kaukana afrosta. Muotoilutuotteena R&B tuotti pettymyksen myös lyhyissä hiuksissa, sillä vaikka pitoa oli jonkin verran, hiukset näyttivät rasvoittuneilta.

Loma-Lush: Minut on mangottu

Kylpysulat ovat voimaisia palasia, jotka kuumaan veteen päästessään sulavat kuin voi. Niiden kanssakumppani tuotemaailmassa on kylpyöljy (tai kylpykuula, jonka sisällä on öljyä). Kylpyvesi pehmentää ihoa ja kohtelee sitä lempeästi ja kuivattamatta öljyjen ansiosta.

Kuulin lusheilijamaailmasta huhuja, joiden mukaan luksuskylpysulat toimivat suihkussa vartalovoiteena. Buffyn ja Aqua Mirabiliksen innokkaana ystävänä minun oli luonnollisesti kokeiltava, miltä tuo kylpysula tuntui vartalovoiteen tapaan käytettynä.

You've Been Mangoed on pieni pala, joka hulahtaa ammeelliseen vettä hetkessä, ja luulen, että kylvyssä niitä tarvittaisiin kaksi kerralla. Vartalon voitelun idea onkin siinä, että hommaan riittää pienempikin pala, ja niin yksi isompi pala riittää noin neljään suihkukertaan. Aurinko kuivattaa ihoa, ja kosteutusta tarvitaan.

Suihkussa Mango liukeni veteen kuin voi, paitsi että se ei sulaessaan ollut kirkasta, vaan vaaleankeltaista. Pala suli nopeasti, mutta pikkuinen pala riitti silti koko kehon voiteluun. Koska Mangossa on mukana myös peseviä ainesosia, se piti huuhdella lopuksi pois.

Olin hitusen pettynyt tulokseen. Ehdin jo innostua uuden, helpon vartalonvoitelutavan löytämisestä, mutta tämä ei kosteuttanut ihoani riittävästi. Buffyn tehoihin Mango ei pääse edes puoleen väliin asti. Koska ihot eroavat eri ihmisillä valtavasti, tämä voi silti toimia jollakulla muulla, ja niinpä se on tainnut toimiakin.

Mango kuuluu kolmen suosikkihedelmäni joukkoon, mutta tuoksuttelemaan en sitä tässä päässyt. Tuoksu on sekoitus sitruksia, vaikka ainesosien joukossa onkin mangovoita. Mangovoin oma tuoksu on varmasti melko mieto, mangossahan tuoksuu voimakkaimmin juuri hedelmäliha, ja mangovoi tehdään todennäköisimmin hedelmän sisällä olevasta suuresta siemenestä, sillä siemenissä on aina rasvaa. Sitrustuoksu on silti myös miellyttävä, raikas ja piristävä: sitruunaa, sitruunaruohoa ja limettiä.

Loma-Lush: Makeat vaniljapäiväunet

Espanjan lämmössä alkaa helposti höyry nousta iholta, kun saapuu paikalle Suomen alkukesän viileistä tuulista. Annanpa siis auringon paistaa! Vaan hiki tässä tulee, vaikkei tekisi muuta kuin seisoisi paikallaan.

Aurinkovoide jättää ihon tahmeaksi, mutta A4-valkoinen ihoni kaipaa sitä aivan ehdottomasti. Palaminen ei tule kysymykseenkään! Levitän siis kiltisti kunnon kerroksen Ultrasunia suojakertoimella 50, sillä matka on vasta alussaan, eikä iho ole ehtinyt kehittää omaa rusketuksen tuomaa suojaa aurinkoa vastaan. Tällä kertaa minulla kuitenkin on rantakassissa myös Lushin musta purkki, Vanilla Puff, joka on luvannut pelastaa minut tahmaisuudelta ja tehdä ihostani silkkisen. Aurinkovoiteella silatun ihon lisäksi levitän sitä jalkoihini: kuinka moni tietää sen inhottavan tunteen, kun hikiset jalat tarttuvat nahkeina toisiinsa? Reidet siis, hyvät ystäväni... ongelma koskee useimpia hikoilevia, hameeseen pukeutuvia kesänaisia ja joitakin miehiäkin. Talkki auttaa ongelmaan, ja tekee olon raikkaaksi. Tuoksu todennäköisesti jakaa mielipiteitä, sillä se on hyvin makea ja syvän vaniljainen, eikä todennäköisesti miellytä raikkaiden, kevyiden kukkaistuoksujen ystäviä. Itse pidän sitrustuoksuista, mutta myös raskaista, mausteisista tuoksuista, ja huomaan, että ainakin näin aluksi myös tämä tuoksu miellyttää minua.

Muistan erään lusheilijan kertoneen, että hän käyttää Vanilla Puffia joskus myös kasvopuuterina. Miksikäs ei? Tässähän on talkkia ja magnesiumjauhetta, ja molemmat toimivat varmasti kiiltoa poistaen. Samalla saa kasvoilleen tuoksua. Vanilla Puff tuntuu olevan suosittu myös tuoksutuotteena, hajuveden sijasta käytettävänä vartalotuoksuna, mutta tuoksu ei kestä yhtä kauan kuin eau de toilettet, puhumattakaan parfyymeistä.

Hupaisa tai raivostuttava seikka Puffissa on sen puuterimainen, joka puolelle helposti leviävä olemus. Tähtääminen on tarkkaa hommaa, jollei halua talkkia muuallekin kuin iholle. Onneksi tuotteessa ei ole rasvaa!

Loma-Lush: Koko saaristo yhdellä pesuaineella!

Hei taas kaikki lusheilijat! Terveisiä Suomen saaristosta kylmän meriveden ääreltä, karun kauniista luonnosta. Kävin lataamassa akkujani ja ihailemassa pieniä saaria, lintujen kesäelämää ja tuulisilla kallioilla selviytyvien kasvien ja puiden kauneutta.
Talvi ja sisäelämä saa usein aikaan mukavuudenhalua ja tottumista lämpimään veteen, puhumattakaan laajan kosmetiikkakokoelman saatavuudesta, joka on kovin, kovin ihanaa ja kätevää. No, niin minunkin tapauksessani! Kotona komeileva Lush-palasten ja -purnukoiden armeija hymyilee tuoksuvaa hymyään, mutta loistaa poissaolollaan eräolosuhteissa, kun matkatavaroiden määrä minimoidaan jo pakatessa.
Ja sitten saarella puhtaat alkkarit loppuivat, tukka oli likainen, tiskiläjä retki-illallisen jälkeen oli jättimäinen ja olin aivan hiessä kallioilla hillumisen jälkeen. Lisäksi laivakissa voi pahoin veneessä, ja sen peitto oli aivan sotkussa. Apunani oli yhden luomusaippuan lisäksi yksi ainoa, melkein loppuun kulunut, puolikuun muotoinen pala Jumping Juniper -shampoota, ja ympärillä velloi kylmävetinen Suomenlahti. Tuuli kävi avomereltä päin ja viilensi veden tehokkaasti.

JJ:n teho oli kyllä yllättävän hyvä. Se poisti jopa paistinpannun rasvan, mihin luomusaippuan tehot eivät täysin riittäneet. Pesin merivedellä kaiken: vaatteet, hiukset, kissan peiton, astiat, ihon. Vaahtohan ei sinänsä kerro tuotteen pesutehosta, mutta vaahdosta pitäville voin kertoa, että shampoo kyllä vaahtosi iloisesti kylmässä merivedessäkin. Puhdistustehoon vaikuttavat varmasti tuotteessa olevat sitruuna, rosmariini ja kataja. Kataja on rasvan kanssa taistelevien vanha ystävä, samoin sitruuna, ja rosmariinia käytetään usein paitsi hienon tuoksunsa takia, myös tuotteiden säilyvyyttä parantamaan.

Yläkuvassa näette merenrantakivillä loikoilevan, pienen jämäpalan, joka kolmen päivän retken aikana kutistui tuskin yhtään. Lushin sivuilla luvataan näin: “Anna palan kuivua käytön jälkeen, näin se kestää käytössäsi ikuisuuden!” Tämä lupaus tuntuu kyllä pitävän paikkansa. Jos siis unohdit pakata saippuan, pyykkiaineen ja tiskiaineen, mutta muistit shampoopalan, puhtausasiasi ovat hyvällä tolalla!

Matsi: Stepping Stone vastaan hohkakivi

Stepping Stonen luvataan tekevän jaloille paljon. Sen mintunvihreä, hassusti jalan muotoinen olomuoto muistuttaa vähän hohkakiveä, jonka juuri hiljattain annoin eräälle halkeavajalkaiselle herralle. Herra Halkeavajalkainen oli saanut sandaalien käytön myötä varpaissaan oleviin kovettumiin syviä railoja, jotka aika ajoin repesivät kipeiksi haavoiksi. Kehotin Herra H:ta liottamaan jalat lämpimässä vedessä, rapsuttamaan kovettumat hohkakivellä pois ja sen jälkeen rasvaamaan jalkojen ihon paksulla voiteella – Lushin Lemony Flutterin puuttuessa annoin hänelle jotain saksalaista calendula-tinttavoidetta, jota minulla sattui Tallinnan reissulta olemaan jäljellä. Jälkeenpäin mietin, että uusi Ultrabalm saattaisi olla Herra H:lle juuri omiaan. Täytyypä ottaa ohjelmaan sen testaaminen jossain vaiheessa! Ehkä joskus uskaltaudun ottamaan hänen jaloistaan kuvan ja laittamaan postaukseeni. Mutta jos H:n halkeilevat jalat ovat kuivuusasteikolla 1-10 luokkaa 8 (tiedän erään, jolla on vieläkin kuivemmat jalat!), minun jalkani ovat nelosta, ehkä jopa kolmosta.

Asiaan: testasin Stepping Stonen omissa jaloissani, jotka siis ovat kuivat, mutteivät mitään Herra H:n jalkoihin verrattuna. Tavanomainen jalanhoitorutiinini käsittää hohkakivellä rapsuttamisen ja rasvaamisen, usein ilman liotusta. Olen pyrkinyt pitämään tuon rutiinin yksinkertaisena, jotta tulisin toteuttaneeksi sen useammin. Hohkakivellä saa helposti kunnon tulosta aikaan, ja hyvä jalkavoide ajaa saman kuin kolme huonoa.
Haastaako SS siis vanhan kunnon hohkakiveni?

Stepping Stone sopii mielestäni kantapäille, jotka kaipaavat hiukan pehmennystä, mutta eivät ole mitenkään epätoivoisen kuivat tai luo runsaasti nahkaa. SS on kevyen sarjan hoitopala, joka raskaan sarjan koppurajaloille tuottaa kenties pettymyksen. Parhaiten se toimii kesäsulottarien jaloille jalkavoiteen asemesta, ja sanomattakin on selvää, että tuoksu tekee siitä kokeilemisen arvoisen. Tuoksu näet on sitruunaa, sitruunaa ja sitruunaa. Kuorintateho on samaa luokkaa kuin Running to the Embassy -jalkojenhoitopalassa.